Sisältäpäin rikkinäinen

Hei taas!  Tämä on syömishäiriöstä kertova postaus, joka sukeltaa suoraan syvimpään päätyyn. Postaus kertoo nimittäin kuvien avulla vartaloni ulkomuodon muutoksista sairastuessani syömishäiriöön, sen aikana, sekä toipuessani siitä aina tähän päivään saakka. Kehollisesti voin siis vihdoin sanoa olevani parantunut, mutkien ja takapakkien kautta. Takapakkeja syömishäiriötä sairastaessa kutsutaan "relapseiksi", joita omalla toipumismatkalla on ollut kaksi kappaletta ja jotka näkyvät myös tässä postauksessa. Toki takapakkeja voi vielä tulla myöhemmin elämässä, mutta tietenkin toivon, ettei niitä tulisi.  Haluan varoittaa, että tämä on melko raju postaus, sillä se sisältää henkilökohtaisia ja todellisia kuvia omasta vartalostani syömishäiriötä aikana. Jos tällaiset kuvat ja aiheet triggeröivät sinua, suosittelen jättämään postauksen lukemisen tähän. No mutta, mennään sitten postauksen pariin. Alla on syömishäiriön pahimmilta ajoilta vartalokuva, joka aloittakoon tämän blogipostauks...

 Heips!  Kesä on alkanut ja olen nauttinut kesälomastani käymällä reissuissa, nauttimalla retkeilystä ja musiikin kuuntelusta, sekä viettänyt aikaa Usvan kanssa. 😊 Ne ovat minulle hyviä palautumiskeinoja arjesta. Ennen kaikkea olen ottanut aikaa itselleni ja tehnyt niitä asioita, mitä itse aidosti haluan. Olen ottanut askelia elämässäni siihen suuntaan, millainen haluan sen olevan. Pystynkö ja saanko todella vaikuttaa omaan elämääni ja tehdä siitä itselle mieluisen? Kyllä saan, ja se tuntuu ihmeelliseltä, mutta samalla hyvin vapauttavalta. Vihdoinkin olen uskaltanut tehdä elämästäni omannäköistä! Pohjustukseni postaukseen sopivat mainiosti tämän kirjoituksen itse aiheeseen. Se kuvaa viime aikojen pohdinnoistani suhteessa omaan elämään vaikuttamisesta ja omana itsenä olemista, ja niiden taustoihin ja kokemuksiin lapsuudessa ja nuoruudessa kodissa vallinneessa ilmapiirissä. Postauksessa syvennyn eri aihealueisiin liittyen näihin teemoihin, ja kerron niistä ensin kokemuksiini po...

 Moi!  Musiikkipostaukset saavat jatkoa, kuten edellisessä kirjoituksessa lupailin. 😊 Puhun tässä postauksessa siitä, kuinka oman todellisen minän ja jopa identiteetin voi kadottaa, mutta myös löytää taas uudelleen.  Ihmisen persoonallisuus ja minäkuva eli käsitys itsestä ovat monimuotoinen kokonaisuus. Ne muodostuvat jo lapsena, sekä vahvistuvat uudelleen murrosiässä. Ihmisen minäkuva voi kuitenkin muuttua vielä myös aikuisena tai oman minän voi jopa hetkellisesti kadottaa. Miten tällainen on mahdollista? No, psyykkiset sairaudet voivat ottaa niin ison hallinnan ihmisen mielessä, että oikea psyyke hukkuu niiden alle. Myös raskaat kokemukset, kuten menetykset voivat vavisuttaa ihmisen todellista minäkuvaa sekä käsitystä itsestä, ja sitä saattaakin niiden jälkeen miettiä, kuka minä oikeastaan olen. Esimerkiksi läheisen henkilön menetyksen jälkeen ihminen saattaa pohtia, että kuka minä edes olen tämän menetyksen jälkeen. Kun menetetty henkilö on vienyt ison osan sydämestä,...