Hetkessä elämisen vaikeus
Moi! Tänään ajattelin kirjoittaa hetkessä elämisen vaikeudesta. Ongelmasta, jonka kanssa olen paininut varmaankin nuoruudesta lähtien aina tähän päivään saakka. Viimeksi lapsena muistan, että olen osannut kunnolla elää hetkessä ja nauttia siitä uppoutuessani leikkeihini. Sen jälkeen hetkessä elämisestä on tullut vaikeampaa. En oikein osaa sanoa, mistä se kumpuaa. Ehkä ahdistuneisuuteni vaikuttaa asiaan, mikä tekee hetkessä elämisestä haastavaa ja jopa tuskallista. Varmaan taustalta kumpuaa myös jonkinlaista pelkoa ja epäluottamusta omaa arkea ja sen sujumista kohtaan. Ikään kuin ei uskalla pysähtyä hetkeen kerrallaan. Arjessani huomaan syyllistyväni herkästi "sitten kun"-ajatteluun. Ehkä täällä on muitakin, jotka ovat kokeneet samaa. Koko ajan odotan ikään kuin jotain parempaa ajanjaksoa. Elämäntilanteesta toiseen olen jo pitkään ajatellut, että "Sitten, kun tämä vaihe on ohi, niin helpottaa". Mutta aina vain löydän uusia ongelmia, enkä ikinä pääse siihen odottam