Rehellinen totuus tämänhetkisestä voinnistani (osastopostaus #2)
Hei taas! Olen huomannut, että tässä blogissa olen ehkä liikaa kaunistellut asioita ja esittänyt terveempää, mitä olenkaan. Tästä lähtien aion olla blogissani rehellisempi, enkä enää esitä niin "yltiöpositiivista" ja toiveikasta, koska sitä en läheskään aina ole. Toki joskus on parempia päiviä ja välillä valo oikeasti pilkottaa tunnelin päässä, mutta aina se ei niin ole. En nyt lähde muokkaamaan mitään postauksiani aidommiksi, mutta tästä lähtien pyrin siihen, että näitä blogikirjoituksia kirjoittaa "aito ja rehellinen Tiina", ilman mitään teennäistä selviytyjän roolia. Tässäpä tällainen alustus. 😄 Sitten kirjoituksen aiheen pariin. Tämä postaus tulee olemaan hieman rankempi, sillä olen joutunut osastohoitoon. Kuluva syksy on ollut minulle raskas. Olen jo kuukausia voinut psyykkisesti huonommin, ja syöminen on ollut kotona aivan sekaisin. Töissä on tullut paljon lisää vastuuta ja tuli ero poikaystävästä. Oikeastaan olen mennyt oman jaksamiseni äärirajoilla jo pit