Hetkessä elämisen vaikeus

 Moi! 

Tänään ajattelin kirjoittaa hetkessä elämisen vaikeudesta. Ongelmasta, jonka kanssa olen paininut varmaankin nuoruudesta lähtien aina tähän päivään saakka. Viimeksi lapsena muistan, että olen osannut kunnolla elää hetkessä ja nauttia siitä uppoutuessani leikkeihini. Sen jälkeen hetkessä elämisestä on tullut vaikeampaa. En oikein osaa sanoa, mistä se kumpuaa. Ehkä ahdistuneisuuteni vaikuttaa asiaan, mikä tekee hetkessä elämisestä haastavaa ja jopa tuskallista. Varmaan taustalta kumpuaa myös jonkinlaista pelkoa ja epäluottamusta omaa arkea ja sen sujumista kohtaan. Ikään kuin ei uskalla pysähtyä hetkeen kerrallaan. 

Arjessani huomaan syyllistyväni herkästi "sitten kun"-ajatteluun. Ehkä täällä on muitakin, jotka ovat kokeneet samaa. Koko ajan odotan ikään kuin jotain parempaa ajanjaksoa. Elämäntilanteesta toiseen olen jo pitkään ajatellut, että "Sitten, kun tämä vaihe on ohi, niin helpottaa". Mutta aina vain löydän uusia ongelmia, enkä ikinä pääse siihen odottamaani parempaan ajanjaksoon. Välillä olen miettinyt, että onko sellaista edes olemassa? Pitäisikö minun vain lopettaa jatkuva odottaminen ja keskittyä elämääni tänä päivänä? Voi, kun se olisikin niin helppoa. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Olen hyvin suunnitelmallinen ja suunnittelenkin päiväni pitkälle etukäteen. Päivä ilman suunnitelmaa sen kulusta on minulle katastrofi. Joskus olen yrittänyt olla suunnittelematta päiviä, mutta silloin minua vain ahdistaa, enkä oikein tiedä, mitä tekisin. Minulla on pakko olla ainakin jonkintasoinen suunnitelma päässäni, mitä teen päivän aikana, jotta elämäni pysyy järjestyksessä. Mutta tämäkin vain valitettavasti vie hetkessä elämisen taitoa yhä kauemmas. Arjessani mietin jatkuvasti, mitä seuraavaksi teen, ja olen jo ajatuksissani menossa seuraavassa asiassa. Harvoin siis pystyn keskittymään juuri sillä hetkellä tekemääni asiaan paljoakaan, kun mielessäni mietin jo seuraavaa tekemistä ja ehkä vielä sitäkin seuraavaa... 😅Tämä tuntuu tosi rasittavalta! Haluaisin lopettaa tällaisen ajattelun, jos vain osaisin. 

Hetkessä elämisen vaikeuden taustalla piilee varmasti suorittajakeskeinen luonteeni. Olen tottunut suorittamaan elämääni ja arkeani päivästä toiseen. Joskus jopa "suoritin" ystävyyssuhteitani, mutta siitä olen päässyt onneksi pikku hiljaa eroon. Kun aina olen tottunut suoriutumaan hyvin koulussa, olen ottanut suoriutumisen malliksi muuhunkin elämääni. Mutta jatkuva suorittaminen vie voimia. Se tekee jokaisesta päivästä kuin jonkinlaisen tehtäväsarjan, josta pitää selviytyä. Pidemmän päälle se on todella raskasta. Ja en tarkoita tällä, että suorittaisin vain töissä työpäivän ajan, vaan suoritan myös vapaapäiviäni ja vapaa-aikaani. Esimerkiksi: Töiden jälkeen vien koiran ulos, sitten kirjoitan blogitekstin. Sitten syön ja tiskaan. Sen jälkeen lähden lenkille ja sitten katson telkkaria, jonka jälkeen menen nukkumaan. Kuten aikaisemmin mainitsin, en osaa keskittyä yhteen toimintoon kerrallaan, vaan aina mietin jo seuraavaa "tehtävääni". Mutta nyt kun tarkemmin mietin, tiettyihin asioihin osaan keskittyä ja pysähtyä, nimittäin iltaisin katsoessani jotakin ohjelmaa tai lukiessani kirjaa. Silloin on pakko keskittyä seuraamaan ohjelmaa tai tekstiä, jotta pysyy siinä mukana. 

Ehkä näistä on hyvä aloittaa ja pikkuhiljaa laajentaa hetkessä elämisen taitoa muihinkin arjen tekemisiin. Mutta se vaatii toistoja ja aikaa, sekä omalle epämukavuusalueelle menemistä. Se vaatii muutoksia ja rutiineista poikkeamista. Jotenkin pitäisi onnistua luomaan itselleen kokonaan uusi ajattelumalli tuon pinttyneen "sitten kun"-ajattelun tilalle. Ehkä en pysty tähän kuitenkaan yksin, vaan tarvitsen siihen  apua ja vinkkejä terapiasta. Se muuten virallisesti alkaa minulla ensi kuun alussa, viimeinkin! Hiljaa hyvä tulee... 😊 Liitän alle vielä kuvan mietelauseesta, joka sopii mielestäni erittäin hyvin tähän aiheeseen. Siinäpä meille kaikille oppimista!

"Sinä et voi kontrolloida kaikkea. Joskus sinun vain 
täytyy rentoutua ja uskoa siihen, että asiat kääntyvät parhain päin.
Päästä irti pikkuisen ja anna vain elämän tapahtua." 
-Kody Keplinger

Kiitos, kun luit postauksen! Nähdään seuraavan postauksen parissa.🌼