Vartaloni muutosmatka: Rajuun alipainoon ajautuminen ja normaalipainoon toipuminen
Hei taas!
Tämä on syömishäiriöstä kertova postaus, joka sukeltaa suoraan syvimpään päätyyn. Postaus kertoo nimittäin kuvien avulla vartaloni ulkomuodon muutoksista sairastuessani syömishäiriöön, sen aikana, sekä toipuessani siitä aina tähän päivään saakka. Kehollisesti voin siis vihdoin sanoa olevani parantunut, mutkien ja takapakkien kautta. Takapakkeja syömishäiriötä sairastaessa kutsutaan "relapseiksi", joita omalla toipumismatkalla on ollut kaksi kappaletta ja jotka näkyvät myös tässä postauksessa. Toki takapakkeja voi vielä tulla myöhemmin elämässä, mutta tietenkin toivon, ettei niitä tulisi.
Haluan varoittaa, että tämä on melko raju postaus, sillä se sisältää henkilökohtaisia ja todellisia kuvia omasta vartalostani syömishäiriötä aikana. Jos tällaiset kuvat ja aiheet triggeröivät sinua, suosittelen jättämään postauksen lukemisen tähän. No mutta, mennään sitten postauksen pariin. Alla on syömishäiriön pahimmilta ajoilta vartalokuva, joka aloittakoon tämän blogipostauksen.
Elämä terveenä
Haluan lähteä liikkeelle tässä postauksessa siitä, millainen olin vuosia vuosia sitten täysin hyvinvoivana ja terveenä, jolloin syömishäiriöstä ei ollut tietoakaan. Löysin tähän hyvin sopivat kuvat joulukuulta 2017. Silloin olin aivan normaalipainoinen nuori, joka oli juuri aikuisuuden kynnyksellä. Kehoni oli jo muuttunut murrosiässä naiselliseksi kehoksi, ja olin ihan sinut asian kanssa. Näinä aikoina en oikeastaan edes kiinnittänyt mitään huomiota vartaloni ulkonäköön, sillä mielestäni asialla ei ollut mitään merkitystä. Tuolloin elin elämääni hyvinvoivana ja iloisena nuorena naisena, jolla ei silloin vielä ollut psyykkisiä ongelmia, eikä muitakaan haasteita. Elin onnellisena ja keskityin elämässäni hyviin asioihin iloiten niistä. Vailla huolta huomisesta.
Joulukuu 2017
Laihtumisen alkaminen
Raahessa muutin ensimmäiseen omaan asuntooni vuonna 2018, yksin asumiseni alkoi. Tuolloin aloin syömään vähän vähemmän, jotta rahaa säästyisi laskuihin. Liikunta myös lisääntyi, kun aloin lenkkeilemään koiran kanssa enemmän yksin asuessani. Stressi lisääntyi lukiossa kirjoitusten aikaan, mikä aiheutti minulle pahoja vatsaongelmia. Vuonna 2018 minulle puhkesi myös ensimmäiset mielenterveysongelmat. Näiden tekijöiden seurauksena aloin laihtumaan, mutta silloin se laitettiin ärtyvän suolen oireyhtymän piikkiin. Ei syömishäiriö ollut vielä silloin kuvioissa, ajattelin. Jossakin mielessäni kuitenkin kyti voitonriemu siitä, kun olin laihtunut ja pienentynyt painolukema sai minut iloiseksi...
Syömishäiriöön sairastuminen
No, syömishäiriö hyppäsi sitten toden teolla kuvioihin suunnilleen lokakuussa 2020. Aloin hallita syömistäni, sillä en mielestäni pystynyt tuolloin hallita elämääni, joka oli raskasta kaikkien mielenterveysongelmieni ja koulutehtäviin hukkumisen kanssa. Ajattelin että kun pystyn hallitsemaan syömistäni, niin kaikki arjen haasteeni katoaisivat, kun syöminen olisi kontrollissa. Tuntui myös, etten ole riittävä sellaisena normaalipainoisena, joten aloin pitää painopäiväkirjaa. Halusin katsoa pystynkö todella hallitsemaan painoani. Paino rupesi putoamaan, ja olin tästä hyvin innoissani. Pikkuhiljaa otin vain alempia ja alempia tavoitteita, kun huomasin, kuinka helposti paino tosiaan tippui. Jälkeenpäin ajateltuna painoni tippui kyllä vaarallisen kovaa tahtia: kilosta kahteen kiloon viikossa.
Tuolloin olin ummistanut silmäni sairastumiselta. En kokenut olevani millään tavalla sairas, minähän vain pudotin vähän painoani. Vaikka kuinka laihdun, peilikuva ei miellyttänyt silmääni, vaan aina löysin siitä virheitä ja vaatimuksia, joiden vielä tulisi muuttua. En osannut nähdä omaa laihtumistani, sillä sokeuduin peilikuvalleni. Alla on kuvia vartalostani, kun olin kaikista alimmissa painossani, alkutalvesta 2021. Kyseisistä kuvista sitten lopulta havahduin, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Aloin sitten kokeilemaan kaapista housujani, ja huomasin, että melkeinpä kaikki niistä tippuivat päältä...
Vartalokuvat tammi- ja helmikuulta 2021
Maaliskuu 2021
Osastohoidon jälkeistä elämää
Jouduin sitten ensimmäistä kertaa osastohoitoon syömishäiriön takia toukokuussa 2021. Minulla oli pitkä toipuminen edessä, sillä olin päästänyt itseni niin huonoon kuntoon, vaikka paino oli tuolloin pahimmilta ajoilta jo hieman noussutkin. Osastohoidossa painoni korjattiin minulle erikseen suunnitellun ruokavalion avulla takaisin normaalipainoon. Jos sinua kiinnostaa enemmän kokemukseni ensimmäisestä osastohoitojaksostani, pääset lukemaan niistä tästä linkistä: Kokemukseni osastohoidosta (osastopostaus #1).Vietin koko kesän eri osastoilla ja sitten lopulta pääsin sairaalasta kotiin elokuussa 2021.
 |
| Osastohoidon jälkeinen kuva elokuussa 2021 |
Osastohoidon jälkeen minulla lähti sujumaan arki hyvin. Syömishäiriön kanssa oli kuitenkin pelottavaa elää yksin, kun pelkäsin, jos se taas pääsisi valloilleen. No, onneksi minulla oli syömishäiriöpoliklinikka tukena. Aluksi osastohoidon jälkeen kehonkuvani oli huono, sillä syömishäiriö edelleen vääristi kehonkuvaani. Mutta pikkuhiljaa aloin hyväksymään ulkonäköäni ja kun aloitin treenaamisen, niin kehonkuvani vielä parantui. Osastohoitojakson jälkeinen kokonainen vuosi minulla sujui hyvin.
 |
| Kuva kesäkuulta 2022, jolloin olin aloittanut treenaamisen |
1. Relapsi
Ensimmäinen takapakki alkoi syksyllä 2022, jolloin laihduin takaisin alipainoon. Ehkä vastuun ottaminen omasta elämästä kaikkine asioineen osastohoidon jälkeen oli iso haaste, jonka selättämiseksi aloin huomaamatta vähentää syömistäni. Minulle oli ilmaantunut myös uusia psyykkisiä ongelmia arkeeni, joiden kanssa yritin selvitä. Laihduin nopeasti ja sokeuduin taas peilikuvalleni. Pärjäsin kuitenkin onneksi kotona, enkä antanut syömishäiriön ottaa täyttä hallintaa taas elämässäni.
Kuvat syys- ja lokakuulta 2022
Ajattelin kuitenkin tuolloin (tai syömishäiriö minussa kummitteli), että taas tapahtunut laihtumiseni oli hyvä asia. Ajattelin olevani onnellisempi laihempana. Ihan kuin kaikki ongelmat katoaisivat laihtumisen ansiosta. Näin ei kuitenkaan ollut: Matala paino nimittäin pahensi psyykkisiä ongelmia ja haasteita, sillä silloin ihminen on herkempi kaikenlaisille haasteille, kun keho ei jaksa taistella. Vaikka hymyilen kuvissa, niin en minä voinut hyvin. Kuvissa näkyvä hymy ei ollut aitoa hymyä. Sisälläni jossain kalvoi synkkyys, huonommuuden ja arvottomuuden kokemukset.
Kuvat tammikuulta 2023, jolloin olin ulkomailla käymässä. Uima-allas -kuvasta huomaa sen, kuinka turvonnut vatsani oli matalassa painossa, ja sehän vasta kamalaa olikin! Vatsan turvotus syömishäiriössä on alipainon aiheuttama oire, joka johtuu ravintoaineiden puutteesta.
Halu parantua
Aloitin terapian maaliskuussa 2023, ja hoitokontaktini syömishäiriöpoliklinikalla siten päättyi. Valmistuin sosionomiksi huhtikuussa 2023 Vaasan ammattikorkeakoulusta. Oli aika kääntää elämässäni uusi sivu ja keskittyä toipumiseen. Astuin tähän "uuteen vaiheeseen" positiivisella ja motivoituneella otteella. Halusin todella parantua, kaikin tavoin.
"Valmistujaiskuvani" huhtikuulta 2023
Hyvä vaihe jatkui ja olin luottavainen elämän suhteen: Uskoin siihen, että tulisin vielä kuntoon psyykkisesti, kun olin löytänyt niin hyvän psykoterapeutin ja olimme päässeet terapiassa hyvään alkuun. Arkeeni kuului myös töitä vanhainkodissa, ja vapaa-aikaan mahtui urheilua: Olin alkanut käymään uimassa uimahallilla. Tunsin itseni kaiken kaikkiaan hyvinvoivaksi. Kesän tultua nautin ihanista kesän väreistä ja auringosta. Keskityin elämässäni muihin asioihin kuin syömiseen, painoon ja ulkonäköön.
 |
| Touko- ja heinäkuu 2023 |
Joulun tultua ajattelin, että pistäisin kunnolla vastaan syömishäiriölle. Siten sallinkin itselleni jouluruokia- ja herkkuja. Joulun jälkeen tuntui kuitenkin pahalta, että olin mennyt syömään niin vapaasti ilman rajoituksia ja sääntöjä. Tuntui että olin lihonut ja turvonnut hirveästi. Siitä vaiheesta oli vaikeaa jatkaa eteenpäin, ja syömishäiriö nosteli päätään... Mutta lopulta pystyin hyväksymään oman kehoni. Ajattelin, että tämä on vaihe, joka tulee väistämättä vastaan, ja jossain vaiheessa minun on kuitenkin kuljettava sen läpi. Joten miksen tekisi sitä nyt? Lopulta päätin kestää vartaloahdistukseni ja menin sen läpi, sitten pääsin eteenpäin.
Kuva joulukuulta 2023
2. Relapsi
Alkuvuodesta 2024 tapahtui paljon asioita ja muutoksia, muun muassa Aimi-koirani jouduttiin lopettamaan helmikuussa ja keväällä hankin Usvan. Arjessa oli niin paljon meneillään, että en kerennyt keskittyä syömiseen ja ruokaan liittyviin asioihin, mikä oli toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia. Syömishäiriö pysyi ainakin vielä tällöin pois mielestä, mikä oli hyvä, mutta aloin kuitenkin taas laihtumaan, sillä söin kokonaisuudessaan liian vähän, mikä oli minulle syömishäiriössä tyypillinen ongelma.
Kesä 2024 alkoi järkyttävästi, kun sain ensimmäisen epilepsiakohtauksen, ja epilepsiaa alettiin tutkia minulla. Jouduin eräänlaiseen kriisiin, Jos sinua kiinnostaa enemmän postaus tästä aiheesta, kannattaa lukea blogin postaus Kriisijaksolla akuuttipsykiatrian osastolla (osastopostaus #3). Ajattelin tuolloin, että selviän kyllä tästä kriisistä, koska olinhan onnistunut taas laihduttamaan. Ajattelin, että laihempana pystyisin mihin vaan, ja olisin silloin vahvempi. Mutta ei asia niin ole. Oikeasti en pystynyt mihinkään, sillä syöminen oli alkanut taas pyöriä jatkuvasti mielessäni, eikä se antanut tilaa muille ajatuksille. Ja aliravitsemustilan takia en oikein jaksanut mitään. Valtaan päässyt syömishäiriö pääni sisällä ei kuitenkaan uskonut tätä, vaan vakuutteli minulle, että laihempana elämä olisi parempaa, ja että laihana olisin sankari. Jälkeenpäin ajateltuna ihmetyttää, mitä kaikkea syömishäiriö on laittanut minut uskomaan... Silloin kyllä oma järki päästä katoaa, vaikka tietääkin, ettei oikeasti voi hyvin.
 |
| Heinä- ja elokuu 2024 |
Todellisen toipumisen tie
No, keväällä 2025 olin päässyt alipainosta taas hyvään painoon, ja siitä alkoi todellinen toipumiseni tie. Olin yrittänyt parantua jo aikaisemmin, mutta se ei valitettavasti onnistu liian matalassa painossa. Monesti se on syömishäiriöstä toipuvalle se kaikista kamalin asia, kun paino nousee kunnolla normaalipainoon, eikä enää kiepu alipainon ja normaalipainon rajalla. Itse olen huomannut sen, että kun pääsee itselle hyvään painoon, niin paino pysyy siinä paremmin, eikä heilahda niin helposti alas- tai ylöspäin. Tämä myös vähentää aikalailla syömishäiriöoireita, kun jatkuva painonvaihtelu ei ruoki syömishäiriöistä ajattelutapaa. Ainakin itse olen tämän huomannut.
Olin alkanut käymään taas kuntosalilla. Olin iloinen siitä, kun normaalipainoisena kykenin paremmin tavoitteelliseen treenaamiseen. Kuva maaliskuulta 2025.
Kesä 2025 on ollut minulle mullistavaa aikaa. En olisi uskonut, että painon muutos toisi niin paljon hyvää elämään, mutta niin se on vain tuonut! Olen pystynyt taas aidosti iloitsemaan elämästä, mitä en ole voinut tehdä moniin vuosiin. Alla olevista kuvista huomaa aidon hymyni ja terveyden. Tuntuu, että olen saanut takaisin elämäni, joka on ollut kauan kadoksissa. Nyt minulla on voimia tehdä asioita, matkustaa, nähdä ystäviä ja luoda myös uusia ihmissuhteita. Tätä kaikkea parantuminen tuo tullessaan.
 |
| Toukokuu 2025 |
Kuva kesäkuulta 2025. Ihmetystä minulle on aiheuttanut leventynyt rintakehäni, mutta se on varmaan myös salitreenin tulosta. Ei ole väliä, tuleeko paino rasva- vai lihaskudoksena, kunhan vain pääsee normaalipainoon.
Heinäkuu 2025
On tapahtunut huimia muutoksia sekä mielessä että kehossa, mutta ei toipuminen syömishäiriöstä silti ole ohi, vaan olen päässyt paranemisen tielle ja oikeaan suuntaan. Minulla on vielä haasteita syömisen kanssa, ja on syömishäiriöajatuksia, mutta ne eivät kuitenkaan enää johda toimintaan (esimerkiksi laihduttamiseen). Eivätkä syömishäiriöajatukset ole enää niin hallitsevassa asemassa, vaan niitä on nykyään huomattavasti vähemmän, ja päähän mahtuu hyvin paljon tervettä ajattelutapaa. Sanoisin, että painonnousu on ollut minulle merkittävä asia toipumisessa, vaikka se olikin se tekijä, mitä eniten pelkäsin toipumisessa. Mutta pelot pitää kohdata, että niistä pääsee yli. Enää en valitsisi toisin, sillä niin paljon hyvää normaalipaino on minulle tuonut. Toivon, ettei minulle tulisi enää takapakkeja, ainakaan niin suuria, joita tässä postauksessa esittelin. En halua enää käydä tätä samaa polkua uudestaan läpi, mihin olen tähän mennessä päässyt, joten en enää aio laihduttaa.
Tässä oli postaus vartaloni muutosmatkasta syömishäiriön aikana. Vartaloni muutokset ovat merkittävä osa toipumistani, jotka kertovat paranemiseni eri vaiheista, joita tässä postauksessa esittelin. Syömishäiriöstä toipuminen on pitkä tie, ja paraneminen lähtee liikkeelle omasta päätöksestä. Ei tuhlata aikaa elämässämme sairastamiseen, sillä elämässä on niin paljon parempia asioita tavoiteltavana. Kaikilla on tosiaankin mahdollisuus toipua syömishäiriöstä ja kannustan lähtemään sille tielle! 💟
Kiitos paljon, kun luit postauksen! 😊
Kommentit
Lähetä kommentti