Kokemukseni osastohoidosta (osastopostaus #1)

Moikka taas! 

Tänään ajattelin kertoa kokemuksiani osastohoidosta. Olen ollut siis kolmella eri osastolla kesän ja syksyn 2021 aikana: Vaasan sisätautien osastolla, Turun akuuttipsykiatrian osastolla ja Vaasan akuuttipsykiatrian osastolla. Kalastelin puhelimestani kaikki mahdolliset kuvat, joita olen osastohoidon aikana ottanut. Paljoa niitä ei ollut, mutta niiden avulla pääsette kuitenkin edes hieman kurkkaamaan elämääni osastoilla! Postaus on jaettu kolmeen osioon eri osastopaikkojen mukaan. 

Vaasan sisätautien osasto (20.5.-11.6.2021)

Päädyin Vaasan keskussairaalan sisätautien osastolle koululääkärini tekemän lähetteen kautta, sillä painoni oli laskenut nopeasti, enkä pystynyt kotona enää syömään. Olin ensin yhden yön päivystysosastolla, josta minut siirrettiin sisätautien osastolle E5 20.5.2021. Vietin sisätautien osastolla yhteensä neljä viikkoa. Huonon syömiseni takia minulle laitettiin heti ensimmäisenä päivänä nesteytystippa, jotta saisin edes jotain ravinteita. 

Nesteytystipan avulla turvattiin myös veriarvojeni pysyminen normaaleina. 

Sisätautien osastolla olin lääkärin määräyksestä vuodelevossa, ja vessaan minun piti liikkua pyörätuolilla energiankulutuksen minimoimiseksi. Syömisen aloittaminen uudelleen oli minulle osastolla todella vaikeaa. Sain yrittää itse syömistä viikon ajan, mutta kun se ei onnistunut ja painoni vain laski, niin minulle laitettiin nenämahaletku lääkärin määräyksestä 25.5.2021. Se oli mielestäni kamalaa! Sisätautien osastolla ollessani anoreksia oli toden teolla ottanut päässäni vallan ja se hallitsi ajatteluani. Huono ravitsemustila ja painon laskeminen vain ruokkivat lisää anorektista ajattelua. 

Nenämahaletkusta ravintoliuosta laitettiin tippumaan 5 kertaa päivässä, annosta koko ajan kasvattaen. Viikon ajan sain ravintoa pelkästään nenämahaletkusta, jonka jälkeen minulle tuotiin ruoka-aikoina ruoka-annokset, joista söin sen verran mitä pystyin, ja loput laitettiin tippumaan letkusta. Syöminen oli minulle hyvin vaikeaa, mutta en luovuttanut, vaan yritin vain laittaa sisääni lusikallinen lusikalliselta enemmän ruokaa, jota lähes pelkäsin. Osastolla ollessani sain enimmiltään syötyä puolet yhdestä ruoka-annoksesta. Kokemukseni ja muistoni sisätautien osastolta ovat kyllä aika syömishäiriöiset. :D Mutta ravitsemustilanteeni parannuttua anorektiset ajatukset pikkuhiljaa vähenivät. Tilanne näytti jo melko valoisalta saadessani lisää voimaa ja energiaa ruoasta.  Sisätautien osastolla huolehdittiin hyvin fyysisestä terveydestäni ja ravinnonsaannista, mutta ei niinkään psyykkisestä voinnistani. En saanut osastolla ollessani muuta psyykkistä tukea, kuin lääkkeitä ja muutaman keskustelukäynnin psykiatrisen sairaanhoitajan ja lääkärin kanssa.  Olisin kaivannut keskusteluapua paljon enemmän. Psyykkinen vointini alkoi  pikku hiljaa huononemaan ja minulla alkoi esiintyä toivottomuutta. Lopulta minut siirrettiin 11.6.2021 M2-lähetteellä Turkuun psyykkisen vointini romahdettua. Vaasan psykiatrian osastolle minua ei voitu vielä siirtää, koska minulla oli nenämahaletku, jota ei Vaasan osastolla saanut olla.

 

Turun akuuttipsykiatrian osasto (11.6.-28.6.2021)

Menin Turussa vapaaehtoiseen hoitoon akuuttipsykiatrian osastolle.  Turun akuuttipsykiatrian osaston henkilökunnalla oli paljon syömishäiriöosaamista, josta todella hyödyin. Syömiseni meni Turussa paljon eteenpäin. Akuuttipsykiatrian osastolla suhtautuminen syömisiin oli kuitenkin mielestäni melko tiukkaa: Minulle tehtiin ateriasuunnitelma, jota tuli noudattaa. Vaihtoehdot olivat ensisijaisesti oikean ruoan syöminen  tai sitten ruoan korvaaminen Nutridrink-juomilla, ja viimeiseksi vasta tiputtaminen nenämahaletkusta. Nenämahaletkusta minulle laitettiin ravintoliuosta Turussa ollessani vielä ensimmäisellä viikolla.  Tämän jälkeen sain hoitajien motivoitua minua otettua kaiken suun kautta, eikä nenämahaletkusta enää tarvinnut tiputtaa. Aluksi korvasin kuitenkin kaiken ruoan Nutridrink-juomilla. Mutta parempi sekin oli, kuin nenämahaletkusta tiputtaminen. Pikkuhiljaa rupesin maistelemaan oikeaa ruokaa ja säännöt olivat seuraavat: Koko annoksen syöminen/puolet annoksesta+1 nutridrink/alle puolet annoksesta+2 nutridrinkkiä.

Nutridrinkit olivat mielestäni todella hyvän makuisia!

Turussa ollessani sain viimein kävellä itse, enkä tarvinnut enää pyörätuolia. Se tuntui mahtavalta! Myös vuodelevosta luovuttiin ja sain ulkoillakin hoitajan kanssa. Psyykkinen vointini oli aluksi myös Turun akuuttipsykiatrian osastolla huono, mutta se alkoi paranemaan lääkkeiden ja keskusteluiden avulla. Turun osastolla syömistilanteisiin sai paljon tukea hoitajilta. Sain osastolla myös muutakin psyykkistä tukea keskustelemalla päivittäin psykologin kanssa. Pari kertaa viikossa kävin myös keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa ja sain häneltä syömishäiriöaiheisia tehtäviä, joita käytiin läpi keskustelukäynneillä. Viihdyin Turun akuuttipsykiatrian osastolla todella hyvin ja sain sieltä uusia tuttavuuksia. Samaan aikaan syöminen oli kuitenkin ahdistavaa ja kehonkuvani oli huono. Turun osastolla painoa seurattiin säännöllisten punnitusten avulla. Painoni alkoi nousemaan Turussa ollessani, mikä oli mielestäni kamalaa. Mutta suunta oli kuitenkin eteenpäin! 

 

 

Asukkaiden käytössä oli Turun osastolla parveke, jossa vietin paljon aikaa. 

Olin Turun akuuttipsykiatrian osastolla reilut 2 viikkoa. Syömiseni eteni kokoajan: Loppuaikoina pystyin syömään kokonaan välipalan ja iltapalan, sekä lähes kokonaan lounaan ja päivällisen. Aamupala oli minulle vaikea, koska aamulla minun ei tehnyt oikein mieli mitään...  Mutta on kyllä hullua, kuinka paljon syömiseni ja vointini meni Turussa eteenpäin niin lyhyessä ajassa! Turussa sain todella tehokasta hoitoa kaikin puolin. Viimeisenä viikonloppuna Turussa nenämahaletku poistettiin minulta, kun siitä ei ollut tarvinnut enää pitkiin aikoihin tiputtaa mitään. Minulle suunniteltiin myös siirtoa Vaasan akuuttipsykiatrian osastolle, jonne pääsyn edellytyksenä oli nenämahaletkun poistaminen. Nutridrink-korvaukset olivat minulla vielä loppuaikoina osittain käytössä. Se ei kuitenkaan estänyt Vaasaan siirtymistä, sillä Vaasan osastolla oli myös mahdollista käyttää nutridrinkkejä. Lopulta siirryin Vaasan akuuttipsykiatrian osastolle 28.6.2021. 

Siirryin Turun osastolta Vaasan osastolle virallisesti ambulanssikyydillä :D

Vaasan akuuttipsykiatrian osasto (28.6.-20.8.2021)

Menin Vaasassa akuuttipsykiatrian osastolle 2 vapaaehtoiseen hoitoon. Syöminen sujui siellä vaihtelevasti: Välillä tuli  takapakkia, jolloin join taas pelkästään nutridrinkkejä. Välillä myös tuntui, että syöminen ei mennyt yhtään eteenpäin, vaan jumitti paikoillaan. Etenin kuitenkin pikkuhiljaa.  Kun syöminen alkoi sujua paremmin, sain myös enemmän vapauksia: Sain ulkoilla itsenäisesti 2 kertaa päivässä ja sain jopa käydä kaupungilla ystävien kanssa ja joitakin viikonloppuja lomalla veljeni perheen luona. Se tuntui kyllä vapauttavalta, ja motivoi syömäänkin enemmän. 

Vaasan osastolla ollessani nautin paljon ulkoilusta, luonnosta ja kesästä!

Psyykkinen vointini Vaasan akuuttipsykiatrian osastolla vaihteli. Välillä mentiin eteenpäin ja välillä tuli notkahduksia taaksepäin. Vaasan osastolla sai jutella halutessaan päivittäin hoitajan kanssa mieltä painavista asioista. En kuitenkaan kokenut Vaasan osaston hoitajia yhtä helposti lähestyttävinä kuin Turussa. Tuntui, että en oikein pystynyt Vaasassa puhumaan kenellekään. Jäin kaipaamaan Turun osaston hoitajia ja eteenkin päivittäisiä keskusteluita psykologin kanssa. Vaasan osastolla ei ollut myöskään niin paljoa syömishäiriöosaamista. Syömishäiriötäni hoidettiin siellä pelkästään noudattamalla ateriasuunnitelmaa, mutta syömistilanteisiin tai syömisen jälkeiseen ahdistukseen en oikein saanut tukea. Tilannetta helpotti jonkin verran se, kun aloitin hoitokontaktin viereisessä rakennuksessa syömishäiriöpoliklinikalla. Aloin käymään siellä kerran viikossa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa, ja muuten vietin aikaani osastolla. Vaasan akuuttipsykiatrian osastolla olin yhteensä 2 kuukautta. Välillä meinasi käydä kyllä aika pitkäksi... Kulutin päiviäni ruokailujen ulkopuolella ulkoilemalla kaksi kertaa päivässä, tekemällä joitakin koulutehtäviä ja rakentelemalla palapelejä. 

Värityskirja oli myös kivaa ajanvietettä!

Loppuaikoina pääsin Vaasan osastolla kokonaan eroon nutridrinkeistä, ja pystyin syömään täysin ateriasuunnitelmani mukaan. Samaan aikaan olin ylpeä itsestäni ja pettynyt itseeni... Syömishäiriö vaikutti kaikesta huolimatta vielä paljon ajatteluuni. Painoani seurattiin kaksi kertaa viikossa, ja se oli myös noussut tasaisesti. Mielialani tasoittui osastolla pikkuhiljaa. Kotiuduin lopullisesti osastohoidosta 20.8.2021. Kokonaisuudessaan kokemukseni osastohoidosta olivat silmiä avaavia. Vaikka osastohoito tuntui välillä tosi tiukalta (eteenkin syömisten suhteen), niin olen kuitenkin kiitollinen saamastani hoidosta jokaisella osastolla. Ilman näitä kokemuksia en olisi tässä!  

Toivottavasti oli mielenkiintoinen postaus. 😊 Jos haluatte tietää vielä jotakin lisää osastohoidostani, niin laittakaa vain kommenteissa kysymyksiä, vastaan mielelläni!