Syömishäiriöstä irti päästäminen - nyt vai ei koskaan?
Menneen kevään aikana olen pohdiskellut paljon, milloin oikein pääsen eroon syömishäiriöstäni. Uuden koiran tulon myötä syömishäiriöoireet hetkeksi helpottivat, mutta nyt ne ovat tulleet takaisin, kun kasvava pentuni ei tarvitse enää jatkuvaa huomiotani. Usein koen toivottomuutta syömishäiriöstä kokonaan parantumisen suhteen. Tulenko joskus oikeasti pääsemään eroon tästä rasittavasta sairaudesta, vai kulkeeko se aina mukanani? Kovasti toivoisin ensimmäistä mainitsemaani, mutta sen eteen pitää myös tehdä kovasti töitä. Syömishäiriö ei nimittäin häviä itsestään. Ja haluankin muistuttaa, että vaikka fyysisesti olenkin jo parantunut syömishäiriöstä (painoni on normalisoitunut ja kuukautiseni ovat palanneet), niin psyykkinen toipuminen siitä on minulla vielä edessä päin. Tämä tarkoittaa mielen toipumista: Kaikkia niitä pakonomaisia ajatuksia, rajoitteita ja tunteita, joita syömishäiriö aiheuttaa. Psyykkinen toipuminen vie usein kauemmin aikaa, kuin fyysinen toipuminen syömishäiriöstä. Sano
