Anoreksia arkielämässä

 Hei! 

Tässä blogikirjoituksessa aion kertoa teille tarkemmin siitä, miten anoreksia todellisuudessa näyttäytyy arkielämässä. Esimerkiksi, mitä anoreksia saa tai on saanut minut tekemään tai miten se vaikuttaa elimistöni toimintaan. Haluan tietenkin muistuttaa, että vaikka nämä ovatkin aika yleisiä esimerkkejä, niin anoreksian vaikutukset ovat kaikilla ihmisillä erilaisia, eikä sairaus vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Nämä ovat minun henkilökohtaisia kokemuksiani anoreksian vaikutuksista arkeeni. Ehkä voit anoreksiaa tai jotakin muuta syömishäiriötä sairastavana samaistua joihinkin kuvailemistani esimerkeistä. Osasta anoreksian vaikutuksista olen päässyt jo kokonaan eroon ja osasta kärsin edelleen. Kerron ensin sellaisista anoreksian vaikutuksista, jotka ovat väistyneet jo pois tieltä, ja lopuksi sellaisista, jotka ovat edelleen osa arkeani. 

Nukahtamisen vaikeus 

Nukahtamisen vaikeudesta kärsin paljon sairastumiseni alkuaikoina, talvella 2020. Ihmettelin, miksi en saa öisin unta ja valvoin öitä pyörien sängyssä. Joskus nousin myös ylös tekemään jotakin hyödyllistä, kun en jaksanut sängyssä odottaa unen tuloa. Suurin syy nukkumisvaikeuksiini oli varmasti aliravitsemustila ja sen aiheuttama nälkä. Kehoni ei antanut minun siis nukkua, koska se olisi tarvinnut ruokaa. Mutta en minä tuota silloin tajunnut, vaan ihmettelin vain, miksi uni ei tule. Kun sitten uskaltauduin syömään paremmin, aloin kärsiä öisin tapahtuvasta ahmimisesta. Olin siis saanut päivällä liian vähän energiaa, mikä kostautui sitten yöllä ahminnan muodossa. Näinä aikoina ahmimisongelmani on alkanut, ja se on jatkunut sieltä aina tähän päivään asti. Toki viime aikoina olen onneksi saanut pidettyä ahminnan kurissa. Nykyään uni tulee minulle myös paremmin, enkä enää kärsi nukahtamisen vaikeudesta. Tämä on varmaankin merkki siitä, että pahin aliravitsemustila kehossani on korjaantunut.

 

Palelu 

Kun olin sairastanut jonkin aikaa syömishäiriötä, niin huomasin, että minulla oli jatkuvasti kylmä. Silloin luulin, että se johtuu asuntoni huonoista pattereista. Mutta ei se johtunutkaan niistä, vaan laihtumisesta, jonka seurauksena kehon lämpöä tuottavat rasvavarastot pienenevät. Muistan kulkevani näinä aikoina sisällä talvitakki päällä, kun oli niin kylmä! Yölläkin minulla oli lämpimimmät omistavani vaatteet ja peitto sekä viltti päällä, että tarkenin. Sitä myöten, kun painoni on noussut takaisin normaalipainoon, niin palelukin on loppunut. Ainoastaan silloin huomaan vielä palelevani, jos jostain syystä jää aterioita välistä. Ja joskus syömisen jälkeen tulee kylmä. Mutta sellainen jatkuva palelu on onneksi loppunut. 

Nämä tyylikkäät villahousut ostin silloin, kun kärsin jatkuvasta palelemisesta. 😃

Kuvien ottaminen kehosta 

Kun aloitin laihduttamaan, aloin myös ottamaan kuvia kehostani, jotta näkisin konkreettisesti laihduttamisen vaikutukset ja sen aiheuttamat muutokset kehossani. Kun peilistä katsomalla sitä jotenkin sokeutuu  peilikuvalle, eikä muutosta näe siitä yhtä hyvin kuin ennen ja jälkeen kuvista. Joutuessani osastohoitoon keväällä 2021 kuvien ottaminen kehostani lisääntyi. Muistan, että eri osastoilla ramppasin yhtenään vessassa ottamassa kuvia kehostani. Silloin anoreksia oli todella valloillaan ja se sai minut kuvaamaan vartaloani. Halusin koko ajan nähdä sen, että varmasti pysyisin laihana, minkä takia kuvia otinkin. Ihailin luista vartaloani, se oli sairasta... Mutta samalla pelkäsin kamalasti lihoavani. Kun sitten painoani alettiin nostamaan, otin myös kuvia kehostani nähdäkseni, miten paino jakautuu kehossani. Sitä minun ei olisi kannattanut tehdä, sillä aina järkytyin näkemästäni. Tällöin muka näin kuvista jatkuvasti lihoavani. Painon nostovaiheessa keho saattaa reagoida kasvaneisiin ruokamääriin turvotuksena, joka näyttää kuvissa todella ikävältä. Kun pääsin pois osastohoidosta painoni ollessa normaalirajoissa, jatkoin kuvien ottamista myös jonkin aikaa kotona. Mutta sitten huomasin, että kehoni ei normaalilla syömisellä muutukaan erilaiseksi, mitä koko ajan pelkäsin, joten pystyin pikkuhiljaa vähentämään kuvien ottamista. Nykyään olen oppinut luottamaan kehonkuvaani, että se todella näyttää aina samanlaiselta, joten minun ei ole enää tarvinnut ottaa siitä kuvia todistusaineistoksi. 

Kuva kehostani joulukuussa 2020

Kuva kehostani huhtikuussa 2023

Oheisista kuvista näkee hyvin tapahtuneen muutoksen ja kehoni toipumisen anoreksiasta. Kuvien välillä on 2,5-vuotta aikaa. 😊

Fyysiseen toimintaan pakeneminen

Tälle esimerkille oli vaikeaa keksiä sopivaa otsikkoa, sillä se sisältää niin useita eri asioita. Esimerkki liittyy paljon  kylläisyyden tunteeseen ja sen aiheuttamaan ahdistukseen, josta kärsin paljon sairastumiseni alkuaikoina. Kun olin saanut syötyä jonkun aterian ja tulin siitä kylläiseksi, niin ahdistuin siitä niin paljon, että minun oli pakko "paeta" tuota tunnetta jonkin tekemisen pariin. Ja usein tämä tekeminen oli jotakin fyysistä toimintaa,  kuten kävely- tai pyöräilylenkille lähtemistä, lihaskuntoharjoittelua, siivoamista tai tiskaamista. Kunhan vain jotenkin sain kehoni liikkeelle ja sain jotakin muuta ajateltavaa kuin ahdistava kylläinen olo. Eniten minua ahdistivat erityisesti vatsan alueen tuntemukset. Koin fyysiseen toimintaan pakenemisen hyvänä keinona, sillä sen avulla sain ajatukset pois ahdistavasta täydestä olotilasta. Jälkeenpäin ajateltuna tämä on kuitenkin ollut ehkä huono asia, sillä fyysisellä toiminnalla olen nimen omaan paennut tunteitani, enkä ole kohdannut niitä. Tunteiden aito kohtaaminen on nimittäin aina parempi vaihtoehto kuin niiden pakeneminen. Fyysisestä toiminnasta ruokailun jälkeen olen pikkuhiljaa päässyt eroon, enkä enää yritä paeta sillä kylläistä oloa. Edelleen minua kuitenkin kylläinen olo ahdistaa, mutta yritän vain kestää sen olotilan, ja onneksi se helpottaa aina ajan kuluessa. 

  

Olen aina tykännyt liikkua pyörällä, ja eteenkin se korostui syksyllä 2020.

Kehon viestien laiminlyönti 

Tästä vaikutuksesta olen osittain päässyt jo eroon, mutta välillä se kuitenkin vaivaa minua edelleen. Kun minulla on menossa parempi kausi syömishäiriön suhteen, niin silloin pyrin kyllä kuuntelemaan kehoni viestejä. Mutta ajoittain, kun syömishäiriö ottaa päässäni vallan, niin alan taas laiminlyömään kehoni viestejä. 😕 Ja teen sen jotenkin ihan tahallani... En halua kohdella kehoani hyvin tai oikein. Silloin ajattelen, että en halua kuunnella kehoani, vaan haluan hallita sitä itse. Esimerkiksi, milloin minulla on nälkä tai milloin olen kylläinen. Toisin sanoen ohitan kokonaan kehoni viestit näistä asioista ja päätän ne itse. Ajattelen, että itse tiedän paremmin, mikä on keholleni hyväksi, koska en jostain syystä oikein luota kehooni. Se on kyllä surullista... Minun pitäisi päästä paremmin sinuiksi kehoni kanssa ja oppia luottamaan siihen, että kehoni kyllä tietää, mikä sille on parhaaksi. Pelkään kuitenkin, että kehoni viestejä noudattamalla lihoaisin, koska niin monesti kehoni on ohjannut minut esimerkiksi ahmimaan. Ahmimisesta pois opetellessa minun on pakko osittain laiminlyödä kehoni viestejä, kuten mielitekoja, jotta saisin pidettyä ahminnan aisoissa. En oikein tiedä, milloin ja miten pystyisin kokonaan luopumaan tästä kehoni kontrolloinnista... 

Peilaaminen 

Ennen en ole sen kummemmin peilannut kehoani, tai muutenkaan katsellut itseäni peilistä, mutta anoreksiaan sairastuessani aloin kiinnittää enemmän huomiota peilikuvaani. Vähitellen se lisääntyi ja siitä tuli pakonomaista toistuen useita kertoja päivässä. Erityisesti peilailin vatsani seutua, joka näytti minusta aina vain liian isolta... Ja tässäkin varmasti pätee se, että mitä enemmän johonkin asiaan keskittyy, niin se korostuu ja saa kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Kun olen monta kertaa päivässä tuijottanut oman luuloni mukaan jatkuvasti kasvavaa vatsaani, olen alkanut siihen itsekin uskoa ja näin kehonkuvani on alkanut vääristymään. Peilaamista on ollut todella hankala kitkeä pois. Edelleen peilailen itseäni päivittäin, mutta ehkä nuo peilaamiskerrat ovat jonkin verran vähentyneet. En myöskään tuijota enää vain vatsaani, vaan katson vartaloani kokonaisuutena, mikä on ehdottomasti parantanut kehonkuvaani. Pieniä edistysaskeleita siis!

Tyypillinen anoreksian aiheuttama vääristynyt peilikuva

Puntarilla käyminen 

Ostin itselleni puntarin kesällä 2020, sillä en vielä sellaista omistanut. En tiedä, onko sekin sitten ollut jotakin syömishäiriön enteitä... Mutta kun aloin sitten laihduttamaan syksyllä 2020, aloin tarkkailemaan painoani, sillä halusin saada sen laskemaan. Saatoin käydä puntarilla useita kertoja päivässä, esimerkiksi aamulla ja illalla, sekä aina ennen ja jälkeen syömisen, jotta näin, miten syöminen vaikuttaa painooni. En enää voinut aloittaa päivääni tietämättä painoani. Olin antanut sille niin paljon valtaa. Puntarilla käyminen on ollut myös sitkeä ongelma. Tällä hetkellä käyn puntarilla muutaman kerran viikossa, eli aika hyvä saavutus. Joskus jotkin muut syömishäiriöoireet saavat minut kuitenkin käymään puntarilla enemmän ja sitten ramppaan siinä taas yhtenään. Välillä minulla on kuitenkin ollut puntari kaapissakin pois näkyviltä. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että puntaristani alkaa loppua patteri, mitä se jokaisen mittauksen yhteydessä ilmoittaa. Olen miettinyt, ostaisinko siihen uutta patteria vai en... Toisaalta, nyt olisi oiva tilaisuus lopettaa puntarilla käyminen kokonaan, kun ei ostaisi siihen uutta patteria. 😄 Mutta minulla on jotenkin sellainen pelko, että painoni alkaisi nousemaan, jos en käy säännöllisesti tarkistamassa sitä... Toisaalta puntari siis tuo minulle turvaa, kun näen, että painoni pysyy samoissa lukemissa. 

Help me, please!

Jatkuva halu laihtua

Jatkuva halu laihtua on piinannut minua koko ajan aina anoreksiaan sairastumisesta tähän päivään saakka. En oikein tiedä, miten siitä pääsisi eroon. Välillä tämä halu on sivummalla, mutta enimmäkseen se kuitenkin vaivaa minua koko ajan ja se on todella rasittavaa... Aina vain haluaisin olla vielä vähän laihempi, enkä ikinä oikein ole tyytyväinen kehoni ulkonäköön. Vaikka suuri osa anoreksian vaikutuksista ovat vähentyneet ravitsemustilanteen korjaannuttua, niin laihtumisen halu on kuitenkin yksi niistä vaikutuksista, jotka ovat säilyneet sitkeästi ennallaan. En ole varma, tarvitseeko se sitten jotain syvempää työskentelyä, että siitä pääsisi kokonaan eroon. En edes kunnolla tiedä, mistä se alun perin johtuu, että ihannoin niin paljon laihuutta... Siihen on varmaan useita eri syitä. Jos vain pääsisin sinuiksi oman kehonkuvani kanssa, niin ehkä laihtumisen halukin sitten pikkuhiljaa vähenisi. Ymmärtäisin, että haluaisin laihtua, jos olisin ylipainoinen, mutta olen kuitenkin normaalipainoinen. Siitä tietää, että haluni laihtua onkin sairauden eli anoreksian aiheuttamaa, eikä esimerkiksi tervettä halua laihtua ylipainosta normaalipainon puolelle. 

Ruoan pakonomainen ajattelu 

Tämä vaikutus on ollut kyllä ylivoimaisesti kaikista pitkäkestoisin. Siis jatkuva ruoan ajattelu. Ja tähän kuuluvat laidasta laitaan kaikki päivän tai viikon aterioiden  suunnitteleminen, ruoka-aikojen odottaminen, ruokien laskeskelu, erilaisista ruoista haaveilu tai yksinkertaisimmillaan vain sen odottaminen, milloin saa seuraavan kerran syödä. Tämä saattaa normaalista ihmisestä kuulostaa aivan tyhmältä, mutta totta se on. Mistä sitten pakonomainen ruoan ajattelu oikein johtuu? Usein sen taustalla on nälkä: Ihan kehon fysiologinen nälkä tai sitten mielen nälkä eli mieliteot. Kun on nälkäinen tai aliravitsemustilassa, niin silloin ajattelee jatkuvasti ruokaa. Menneisyydessä, nälänhädän aikoina, tämä ominaisuus on auttanut ihmisiä säilymään hengissä. Mutta nykyään ei enää pitäisi pelätä nälänhätää. Mutta silloin, jos aliravitsemustilan on itse laihduttamalla aiheuttanut, niin keho pelkää nälänhätää. Se pelkää, milloin ruoka taas loppuu, eikä se luota siihen, että ruokaa olisi riittävästi saatavilla. Jotta keho oppisi taas luottamaan meihin, täytyy syödä pitkään säännöllisesti, tasaisesti ja riittävästi. 

Tätä postausta kirjoitellessa pistin merkille, että suuri osa kertomistani anoreksian vaikutuksista liittyvät kehooni. Kehoni kokonaisuuden hyväksyminen ja käsitteleminen on minulla siis vielä edessä päin. Ja vaikka monesta vaikutuksesta olen jo päässyt eroon, niin paljon on minulla kuitenkin vielä työstettävää. On hyvä, että tulen siitä itsekin tietoiseksi. Mutta se on vaikeaa ymmärtää, miksi minä en luota kehooni, vaikka ei se itsessään ole tehnyt minulle mitään pahaa, vaan kehoani on kohdeltu väärin. Nämä ovat monimutkaisia asioita ja juontavat juurensa jostain syvältä. Minun pitäisi vain oppia olemaan kehoni kaveri, koska sen kanssa minun täytyy elää koko elämäni.

Tällainen kirjoitus tällä kertaa, näin joulun nurkilla.     🎄🎅🏻 En kyllä tiedä, miten tämä postaus liittyy mitenkään jouluun, mutta ei kai se haittaa! 😄 Minä olen päässyt jo hyvin joulutunnelmiin ja odotan innolla tulevaa joulua. Haluan toivottaa teillekin kaikille ihanaa joulun aikaa ja onnellista Uutta vuotta, jos sitä ennen ei ole tullut uutta kirjoitusta. Tällä hetkellä minulla ei ole aavistustakaan seuraavan postauksen aiheesta, joten ideoita saa ehdottaa kommenteissa! 

Aimilla tonttuvaatteet

Aimi ja uusi rusetti

       

    Loppuun jouluisia kuvia, jos se auttaisi saamaan   

                    vähän joulufiilistä aikaan!