Vääristyneet ajatuskuviot

 Hellou ja hyvää alkanutta kesää! 🌞😎

Pitkästä aikaa pääsin taas tietokoneen ääreen ja uuden blogipostauksen pariin. Tämän päiväistä aihetta olen kypsytellyt pitkään mielessäni ja vihdoin pääsen siitä kirjoittamaan! Nimittäin vääristyneistä ajatuskuvioista, joita syömishäiriö ja masennus ovat saaneet minulle aikaan. Näiden ajatuskuvioiden kehittymisessä on kestänyt varmasti pitkään, ainakin joitakin vuosia. Kauan aikaa olen luullut ja uskonut, että ajatukseni ovat täyttä totta, mutta viime aikoina olen pikku hiljaa ymmärtänyt, että ne ovatkin vain sairauksieni aiheuttamia ajatusten vääristymiä. Tiedostaessani tämän voin vähitellen opetella muokkaamaan vääristyneitä ajatuskuvioitani todellisemmiksi. Postauksessa kerron ensin syömishäiriön ja sitten masennuksen aiheuttamista vääristyneistä ajatuskuvioista. 

Syömishäiriön vääristämät ajatuskuviot 

1. Herkut saavat aikaan vatsamakkaroita 

Herkkuja olen pitkään vältellyt ja kieltänyt ne monta kertaa kokonaan ruokavaliostani sen takia, että olen pelännyt niiden aiheuttavan vatsamakkaroita. Ja koska vatsan alue on ollut syömishäiriössäni keskiössä, olen pelännyt sairaalloisesti sen muuttumista sellaiseksi, mistä en pidä. En ole halunnut, että vatsaani tulee yhtäkään makkaraa. Kokeilemalla välillä herkuttelua ja keskustelemalla pelostani läheisteni kanssa olen huomannut, ettei kyseinen ajatuskuvioni pidä paikkaansa. Ensinnäkin on ihan normaalia, että ihmisen vatsaan tulee istuessa makkaroita: Se on vain nahkaa, joka painuu kasaan, eikä suinkaan automaattisesti "läskiä". Ja toiseksi, mikään ruoka-aine ei yksistään voi saada aikaan vatsaan makkaroita, vaan kyse on aina ruokavalion ja liikkumisen kokonaisuudesta. 

    2. Runsasenergiset ruoka-aineet kertyvät elimistöön ja aiheuttavat lihomista

Syömishäiriön sairastamisen aikana olen pelännyt, että paljon energiaa sisältävät ruoka-aineet jotenkin automaattisesti kertyisivät elimistöön aiheuttaen lihomista. Tämä ajatusvääristymä on osittain totta, sillä jos ihminen syö paljon runsaskalorisia ruokia, eikä liiku paljoa, toisin sanoen syö yli kulutuksensa, niin silloin voi kyllä tapahtua lihomista. Mutta jos syöminen ja kulutus ovat tasapainossa, niin kuin minun kohdallani, niin ihmisen paino pysyy ennallaan. Huvittavaa, miten olen luullut, että tietyt ruoka-aineet vain kertyisivät automaattisesti elimistöön. :D Vaikka eihän se niin ole. Ihmisen kehoon imeytyy ruoasta tarvittavat ravintoaineet, ja loput tulevat ulos. 

    3. Jos lisään syömistä, niin painoni nousee välittömästi ja lihon 

Olen jo vuosia kamppaillut liian vähäisen ja riittävän syömisen välimaastossa. Minun on ollut erittäin vaikeaa syödä riittävästi, josta syytän vain ja ainoastaan syömishäiriötäni. Ennen syömishäiriöön sairastumista söin automaattisesti tarpeeksi, enkä kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Syömishäiriön astuessa peliin olen kituuttanut pitkään liian vähäisellä syömisellä, enkä ole uskaltanut lisätä syömistä. Olen nimittäin pelännyt niin paljon painoni nousua ja lihomista. Olen pelännyt, että mikäli syön vähänkin enemmän päivän aikana, niin painoni lähtee heti huimaan nousuun. Edelleen syön ehkä pikkuisen liian vähän, mutta olen kuitenkin onnistunut lisäämään syömistä. Sen tehdessäni olen huomannut, että painoni ei ole noussut, vaan se on pysynyt samana. Enemmän kuitenkin ahmiminen on nostanut painoani, mutta esimerkiksi yhden ylimääräisen leivän syöminen ei kenenkään painoa nosta. Normaalipainoisen ihmisen painon ei ole tarkoitus nousta koko ajan ylöspäin, vaan normaalilla syömisellä se pysyy samoissa lukemissa. 

    4. Jos päästän irti kontrollista, niin kehoni ulkomuoto muuttuu 

Sairastaessani syömishäiriötä kehoni ulkomuoto on tullut minulle erittäin tärkeäksi ja olen keskittänyt huomioni erityisesti vatsan alueeseen. Pitkään kamppailin huonon kehonkuvan kanssa, mutta nyt voin sanoa, että pystyn pikku hiljaa hyväksymään sen, miltä kehoni ja vatsani näyttää ja olen siihen jopa ajoittain tyytyväinen. Syömishäiriöni aikana olen ylläpitänyt vahvaa kontrollia syömisiini ja liikuntaan. Olen pelännyt, että jos päästän tästä kontrollista irti ja esimerkiksi syön vapaammin tai liikun vain silloin kuin huvittaa, niin kehoni ulkomuoto muuttuu välittömästi erilaiseksi. Varsinkin olen pelännyt sitä, että kehoni muuttuu sellaiseksi, millainen se ennen oli, mihin en ollut tyytyväinen. Mutta olen huomannut, että muuttaessani syömistä ja liikkumistani normaalimmiksi, tietyt piirteet kehossani säilyvät ennallaan, eikä vatsani alue muutukaan epämiellyttäväksi. Ja säännöllisellä normaalilla liikunnalla pystyn pitämään kehoni urheilullisen näköisenä. Samoin kuin ihmisen paino, niin myös ihmisen keho usein myös säilyy samanlaisena, tai ei se ainakaan yhtäkkiä voi muuttua erilaiseksi. 

    5. Oksentamalla pääsee syömästään ruoasta eroon 

Sairastamiseni aikana anoreksiaani on ajan saatossa tullut bulimisia piirteitä, mikä on tyypillistä toipumisprosessissa. Bulimiassa ihminen kärsii toistuvista ahmimiskohtauksista, joiden jälkeen syödystä ruoasta pyritään pääsemään eroon esimerkiksi oksentamalla, paastoamalla tai käyttämällä runsaasti laksatiiveja. Minun kohdallani olen ensin ahminut ja sitten oksentanut ahmimani ruoat. Ensimmäisillä kerroilla olin onnessani löytäessäni tällaisen tavan, että voin syödä niin paljon kuin haluan ja mitä vain, ja sitten pääsen siitä kaikesta eroon oksentamalla. Syömishäiriöpoliklinikan hoitaja on kuitenkin valaissut minua siinä, ettei syödystä ruoasta pääse oksentamalla kokonaan eroon, sillä suuri osa ravintoaineista imeytyy jo kielen päältä elimistöön, eikä ne siten tule oksentamalla ulos. Ja tutkimusten mukaan oksentaminen poistaa vain noin puolet syödyistä kaloreista eli noin puolet imeytyvät elimistöön, jos ei enemmänkin. Nämä faktat kuullessani olen toden teolla yrittänyt välttää ahmimista ja oksentamista. 

    6. Painoa nostaessa  massa kertyy vain vatsan alueelle rasvana, eikä minnekään muualle elimistöön muussa muodossa 

Ollessani pahasti alipainoinen minun on pitänyt nostaa painoani. Tämä on ollut minusta pelottavaa ja anoreksiani on huutanut taustalla, ettei paino saa nousta. Aika vaikeaa se on siis ollut. Erityisesti olen pelännyt sitä, että lisääntyvä paino kertyy rasvaksi vatsan alueelle, mitä en ole toivonut. Painoa nostaessa olenkin tuijottanut koko ajan vain vatsani seutua.  Nyt kun olen jo normaalipainossa, ja olen saanut nostettua painoani, olen huomannut, että kehooni on tullut tasaisesti lisää massaa, eikä kaikki olekaan kertynyt vain vatsan alueelle. Esimerkiksi myös jalkani ja käteni ovat paksuuntuneet ja muuttuneet syömishäiriön aikaisista tikuista normaalimman näköisiksi. Eikä kaikki lisääntynyt massa ole varmastikaan vain rasvakudosta, vaan olen saanut myös lihaksia, jotka katosivat laihduttamiseni aikana.

Masennuksen vääristämät ajatuskuviot

    1. Päivittäisessä elämässä koen vain epäonnistumisia ja aina teen virheitä 

Masennukseni aikana olen katsellut elämääni kuin harmaiden lasien läpi, minkä takia olen nähnyt omassa toiminnassani vain epäonnistumisia ja virheitä. Masennus usein aiheuttaakin sen, että ihminen kiinnittää huomiota vain niihin asioihin, jotka menevät pieleen. Pitkään koin vain epäonnistuvani kaikessa ja mietin, miksi olen niin huono, mutta viime aikoina olen oppinut näkemään myös onnistumisiani, esimerkiksi töissä. Sanotaan kuitenkin näin, että edelleen katselen omaa toimintaani aika negatiivisesti, ja epäonnistumiset ja virheet ovat helposti pinnalla, mutta olen kuitenkin huomannut, että joissakin asioissa myös onnistun. Olen viime aikoina onnistunut esimerkiksi koulun loppuun saattamisessa, uusien ihmissuhteiden luomisessa ja töissä asiakkaiden kohtaamisessa. 

    2. Kaikki näkevät heti heikkouteni, vaikka koittaisin kuinka peitellä niitä  

Olen pelännyt, että ihmiset, jotka minuun tutustuvat, näkevät heti heikkouteni. Esimerkiksi ahdistukseni, vaikeat kokemukseni ja dissosiaatio-oireeni. Erityisesti olen pelännyt, että ahdistukseni tai kokemukseni näkyvät silmistäni, minkä takia olen vältellyt katsomasta ihmisiä silmiin. Silmiin katsominen on ollut minulle pitkään vaikeaa. Mutta eihän ihmiset voi uuteen ihmiseen tutustuessaan "nähdä" toisen heikkoja kohtia, jos niitä ei heille kerro. Ei minun otsassani lue lappua ahdistuksesta tai menneisyyden kokemuksistani. Erittäin kova ahdistus tai dissosiaatio voi kuitenkin näkyä silmistä tai käytöksestä, mutta kokemuksena nämä eivät päällepäin näy. Kun olen kertonut uusille ihmisille esimerkiksi ahdistuksestani tai vaikeista kokemuksistani, he ovat yllättyneet ja sanoneet, etteivät olisi osanneet tällaista arvata. 

    3. Muut ihmiset ajattelevat minusta pahaa jo ensi näkemältä 

Olen ajatellut, että muut ihmiset ajattelevat automaattisesti minusta pahaa. Ehkä tämä johtuu kiusaamisen kokemuksistani. Tuntuu, että minusta on oikein ajatella pahaa. Mutta eihän se niin ole. Kaikki ihmiset  ovat arvokkaita omina itsenään, eikä kenestäkään saisi ajatella pahaa. Tätä olen yrittänyt itselleni hokea. Siitä huolimatta pelkään ihmisten ajattelevan minusta negatiivisesti. Ehkä se johtuu myös siitä, kun ajattelee itse itsestään niin negatiivisesti, niin sen uskoo myös heijastuvan siihen, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Työelämässä olen kuitenkin huomannut, että tämä ajatuskuvioni ei pidä paikkaansa, sillä olen kuullut itsestäni positiivista palautetta, ja siitä on tullut hyvä mieli. 

    4. Olen muita ihmisiä alemmassa asemassa 

Lapsesta asti olen ollut sitä mieltä, että olen muita ihmisiä alemmassa asemassa. On tuntunut siltä, että perheessämme olen kaikista alempiarvoisin. Nuoruusvuosinani myös ajattelin, että olen yhteiskunnan pohjasakkaa. Ajatuskuvioni on siis laajentunut ajan saatossa perheestäni myös muualle ympäröivään maailmaan. Olen ajatellut, että maailmassa olisi jonkinlainen arvojärjestys, johon ihmiset asetellaan. Ehkä muinoin on sellainen voinut olla, mutta nykyään se on historiaa. Tai ainakaan minun mielestäni ihmisiä ei pitäisi enää asetella arvojärjestykseen, eikä se olekaan nykypäivänä enää niin yleistä. Vaikeat kokemukseni ovat saaneet aikaan sen, että olen ajatellut olevani muita ihmisiä huonompi ja alempiarvoisempi ihminen. Mutta kokemukset eivät  voi kuitenkaan määrittää ihmistä. 

    5. Olen ansainnut sen, että minua kohdellaan huonosti 

Minua on kohdeltu menneisyydessäni huonosti. Nämä kokemukset ovat aiheuttaneet sen, että olen ajatellut sen olevan oikein. Olen jotenkin ajatellut, että minä olisin ansainnut huonon kohtelun, koska olen niin huono, merkityksetön ja arvoton. Huonon kohtelun uhrit usein ajautuvat herkästi uudestaan sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa heitä kohdellaan huonosti. Mistähän sekin lie johtuu? Tai jos muut ihmiset eivät kohtele heitä huonosti, niin sitten he itse kohtelevat itseään niin. Koska siihen on tottunut. Näin se on minun kohdallani. Tuntuu, että en välitä kehostani, jonka takia en halua tarjota sille esimerkiksi riittävästi ravintoa. Joskus tuntuu myös, että haluaisin lopettaa syömisen ja juomisen kokonaan ja tuhota näin kehoni. Mutta nämä ovat vain ajatuksia, joita ei tarvitse toteuttaa. Aikoinaan kärsin myös viiltelystä, halusin näin vahingoittaa itseäni. Olen kärsinyt myös itsetuhoisista ajatuksista. Kukaan ei ole kuitenkaan ansainnut huonoa kohtelua, ei itseltään eikä muilta. Kaikkia ihmisiä tulisi kohdella samanarvoisesti. 

Tällaisia vääristyneitä ajatuskuvioita olen itselläni havainnut. Joistakin ajatuskuvioista olen päässyt jo kokonaan eroon, mutta joistakin kärsin edelleen. Postausta kirjoittaessani huomasin, että masennuksen vääristämät ajatuskuviot ovat paljon pinttyneempiä ja vahvempia kuin syömishäiriön aiheuttamat. Ehkä se johtuu siitä, että masennus on syvemmällä ja syömishäiriö on vain oire jostakin muusta, joka on pinnan alla. 

Ihanaa, jos jaksoit lukea loppuun asti, vaikka tulikin hieman pidempi postaus. 😇 Tätä oli mielenkiintoista kirjoittaa!