Kokemukseni psyykenlääkkeistä

Hei! 

Tässä blogipostauksessa aion kertoa teille omia kokemuksiani psyykenlääkkeistä niiden hyvine ja huonoine puolineen. Ajattelin, että tällaisesta postauksesta voisi olla hyötyä niille, jotka ehkä miettivät psyykenlääkkeiden käytön aloittamista. Tässä kirjoituksessa en tule mainitsemaan käyttämieni lääkkeiden nimiä, vaan puhun yleisellä tasolla käyttämistäni psyykenlääkkeistä. 

Tällä hetkellä olen käyttänyt psyykenlääkkeitä kaksi vuotta, joten kovin pitkällä kokemuksella en voi kokemuksistani puhua, mutta kerron kokemuksistani näiden muutaman vuoden ajalta. Lääkitykseni minulle aloitettiin kesällä 2021, kun jouduin osastohoitoon. Minulla on tällä hetkellä käytössä kolme psyykenlääkettä: kaksi säännöllistä ja yksi tarvittava lääke. Aamulla otettava lääke on mielialaa kohottava ja ahdistusta vähentävä lääke, sekä illalla otettava mielialaa ja unta tukeva lääke. Lisäksi voin ottaa illalla tarvittaessa toisen unta turvaavan lääkkeen, mikäli en saa unta. Seuravaksi kerron käyttämieni psyykenlääkkeiden hyvistä ja huonoista puolista. Haluan muistuttaa, että mitkään psyykenlääkkeet eivät välttämättä poista koettuja oireita kokonaan, mutta ne voivat tuoda helpotusta oireisiin ja vähentää niitä suurilta osin. 

Hyvät puolet 

Enimmäkseen kokemukseni psyykenlääkkeistä ovat positiivisia. Käyttämäni lääkkeet ovat helpottaneet merkittävästi ahdistustani, josta ennen lääkkeiden aloittamista kärsin paljon. Enää ei ole jatkuvasti se puristava tunne rinnassa ja palan tunne kurkussa. Ahdistuessani minulla on usein noussut syke tosi korkealle, usein yli 100-lukemiin, mistä olen saanut kuulla useaan otteeseen verenpaineen mittauksien yhteydessä. Lääkityksen aloittamisen jälkeen olen huomannut, että sykkeeni on laskenut huomattavasti, minkä olen havainnut mittaamalla ja myös siitä, etten enää tunne sydämeni hakkaavan niin kovasti.  Lääkkeet ovat auttaneet myös siihen, että en enää ahdistu esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa niin paljoa. Lääkityksestä huolimatta kärsin kuitenkin edelleen ahdistuksesta, kuten myös muistakin oireista, mutta koen niitä vain huomattavasti vähemmän. 

Toinen oire, jota lääkkeet ovat vähentäneet, on masentuneisuus. Tähän lääkkeeni ovat auttaneet niin, että koen nykyään enemmän positiivisia tunteita, enkä enää uppoa niin syvälle masennuksen uumeniin. Se näkyy käytännön tasolla esimerkiksi siten, että en kuuntele enää niin paljoa masentavaa ja surullista musiikkia. Lisäksi olen päässyt lääkkeiden avulla eroon toivottomuuden tunteesta ja siitä, ettei millään ole mitään väliä. Tietenkään lääkitys ei täysin poista näitäkään oireita, mutta nykyään voin sanoa olevani suurimmaksi osaksi jopa toiveikas tulevaisuuden suhteen.

Ennen lääkityksien aloittamista minun on ollut vaikeaa nukahtaa: Iltaisin stressaavat asiat ja vaikeat kokemukset ovat pyörineet mielessä, enkä ole saanut nukahdettua. Lisäksi aikaisemmin mainitsemani korkea syke on vaikeuttanut nukahtamista. Unta turvaavat lääkkeet ovat helpottaneet unen saamista, sillä ne lisäävät väsymyksen tunnetta. Lääkkeiden aloittamisen yhteydessä muistan, miten voimakkaasti lääkkeet tosiaan väsyttivät.  Unilääkkeiden vaikutuksesta minulla alkoi aluksi jopa puhe sammaltamaan. :D Nykyään elimistöni totuttua lääkkeisiin ne eivät väsytä enää niin paljoa, mutta saan kuitenkin nukuttua. Toisinaan en kuitenkaan saa unta, jolloin käyn hakemassa tarvittavan nukahtamislääkkeen. 

Käyttämäni psyykenlääkkeet ovat vähentäneet huomattavasti stressiä. Olen aikaisemmin ollut kova stressaamaan kaiken maailman asioita. Jatkuva stressi on paitsi pahentanut mielialaoireitani, myös aiheuttanut vatsavaivoja. Ennen minulla olikin jatkuvasti vatsa sekaisin, mutta nykyään se on rauhoittunut. Uskon lääkkeiden siis vaikuttaneen myös vatsavaivoihini sitä kautta, että jatkuva stressi on vähentynyt lääkityksen ansiosta. Stressi on aiheuttanut myös sen, että aikaisemmin minulla oli useasti hermot kireällä ja olin ärtynyt. Nykyään voin sanoa myös ärtyneisyyden vähentyneen huomattavasti. 

Huonot puolet 

Huonoja puolia olen havainnut lääkkeissäni vähemmän kuin hyviä puolia, onneksi näin päin. Mutta jonkin verran huonojakin puolia kuitenkin on. Jotkut määrittelemistäni huonoista puolista voivat olla myös lääkkeideni aiheuttamia sivuvaikutuksia.  Ensimmäisenä huomasin lääkkeideni aiheuttavan suun kuivumista, joka on lisännyt janon tunnetta ja juomisen tarvetta. Tämän huomaan eteenkin aamuisin nukutun yön jälkeen, jolloin suuni on aivan kuiva ja on pakko mennä juomaan vettä. 

Iltaisin ottamani lääkkeet ovat nukahtamista helpottavia lääkeitä, jotka ovat pidentäneet untani huomattavasti. Aamuisin olo saattaa olla kuitenkin tokkurainen ja väsynyt, jolloin on vaikeaa päästä sängystä ylös. Toisinaan olen jopa myöhästynyt aamun menoistani aamuväsymyksen takia. Yritän minimoida lääkkeiden aiheuttamaa aamuväsymystä ottamalla ne aikaisemmin illalla, jolloin niiden ei pitäisi väsyttää niin pitkään aamulla. Aloittaessani lääkkeiden käytön huomasin niiden aiheuttavan myös päiväsaikaista väsymystä, mutta sitä ei enää nykyään onneksi ole. 

Seuraavaksi kertomani haitta on yksi niistä vaikutuksista, jota olin etukäteen pelännyt. Nimittäin lääkkeiden aiheuttama tasapaksuinen olo. Se tuntuu siltä kuin olisi täysin tunteeton. Tämä vaikutus johtuu siitä, että psyykenlääkkeet tasaavat tunteiden huippuja ja valitettavasti tämä vaikuttaa myös ilon tunteisiin. En kuitenkaan väitä, etten enää ollenkaan nauraisi, mutta nauran kuitenkin vähemmän kuin ennen. Lääkkeeni ovat myös tehneet minut kyvyttömäksi itkeä. Ennen pystyin itkemään ja itkin paljonkin, mutta enää itku ei vain tule. Joskus tuntuu, että itkeminen helpottaisi oloa, mutta en kuitenkaan saa enää itkettyä. Toisaalta ymmärrän, että psyykenlääkkeiden tarkoituksena on tasata syviä negatiivisia tunteita ja se on toisaalta hyväkin asia. Mutta haluaisin kuitenkin pystyä joskus itkemään, sillä itku on puhdistavaa. Mutta toisaalta ennen itkin melkein joka päivä, niin ei sekään ole hyvä. No, ehkä vielä jonain päivänä saan takaisin niin ilot kuin surutkin normaaleissa mittasuhteissa. 

Mikäli lääkityksen aloittaa, niin on tärkeää käydä säännöllisesti esimerkiksi psykiatrin vastaanotolla, joka voi tarvittaessa tehdä lääkemuutoksia. Lääkitystä voi olla tarpeen välillä nostaa tai pienentää, taikka lisätä tai vähentää lääkkeitä riippuen koetuista oireista. Kaikki lääkkeet eivät myöskään kaikille sovi, joten lääkkeitä voi joutua myös vaihtamaan. Minun kohdallani myös lääkkeitä on vaihdettu, sekä annoksia nostettu ja pienennetty. Sitten kun olen käynyt terapiassa vähän pidempään ja olemme saaneet menneisyyden asioita käsiteltyä, niin lääkitystäni on tarkoitus alkaa purkamaan: Se puretaan pikkuhiljaa annoksia pienentämällä ja lopulta lopetetaan kokonaan. Tämä hieman pelottaa, sillä en tiedä, miten pärjään ilman lääkkeitä. Mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä murehtia, kun terapiakin on vasta niin alussa. 

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Haluan vielä muistuttaa, että lääkkeet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla ja nämä ovat vain minun kokemuksiani. Vaikka löysin lääkkeistäni myös huonoja puolia, niin kokemukseni niistä ovat kuitenkin enemmän positiivisia. Tämä johtuu siitä, että minun kohdallani lääkkeiden hyödyt voittavat haitat. Vaikka aikoinaan olenkin ollut lääkevastainen, niin nykyään voin kuitenkin suositella psyykenlääkkeitä, sillä ne helpottavat huomattavasti mielialahäiriöiden oireita. Ne tekevät elämästä jälleen elämisen arvoista, kun sairauksien oireet saadaan niiden avulla suurilta osin hallintaan. 

Kiitos, kun luit! Palataan seuraavan blogipostauksen merkeissä.

😊💜